tänään on ollut itse asiassa kiva päivä. koulussa alkoi uusi jakso, eikä yhden yhtäkään matemaattista ainetta. voitto!

päivä alkoi saksalla, mikä on edelleen yhtä kivaa kuin viimeksikin. uskonnon ykköskurssi, joka myös vaikutti kivalta. hämmensi vaan se fakta, että meidän uskonnon opettaja näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa ihan samalta kuin koko yläasteen ollut uskonnon opettaja. no, mikäs siinä - ko. yläasteen opettaja antoi mulle kympin päästötodistukseen, vaikka olisin todellakin ansainnut siitä vain yhdeksän... lalalaa.
ruotsi, yhtä kuivaa kuin aina, mutta ainakin opettaja on mukava ja vierustoverikin tuntuu olevan sen verran motivoitunut, että parityöskentely onnistuu. kuviksen kakkoskurssi alkoi myös tänään, sekin on kivaa. opettaja on myös mainio ja kurssin aiheet motivoi. nauroin vain hyvän tovin itselleni, kun arkkitehtuurista ja pienoismallien rakentelusta puhuessa alkoi automaattisesti soida stam1nan paha arkkitehti päässä... voin kertoa, että niistä mun pienoismalleista tulee varmaan helvetin hienoja. hihittelen vaan itsekseni koko työn ajan.
ja, parhautta: ei tarvitse vesivärimaalata yhtään mitään ja me tehdään ilmeisesti jonkinlainen savityö kurssin aikana. TUPLAVOITTO!

hämmentävää tämä suomeksi kirjoittaminen. olen niin tottunut jo kirjoittamaan lj:hin englanniksi, että jokainen ilmaisu tulee mieleen ensin englanniksi. sinänsä hyvää pohjustusta sitä ensi elokuun USA-ekskursiota varten.

eilen lähti tosiaan, vihdoin ja viimein, ne englanninkieliset hakemukset AFS:lle. mulla on niin kamalat määrät ristiriitaisia fiiliksiä sinne lähtemisestä, etten osaa edes kirjoittaa niitä ylös. suurin ongelma ja kompastuskivi on se, että kun tein päätöksen vaihto-oppilaaksi lähdöstä, halusin paeta kaikkea ja kaikkia, ottaa tauon normaalista elämästäni täällä suomessa. nyt, kun asiat menevät kerrankin suorastaan loistavasti... mitä mä nyt pakenisin? olen viimeiset kaksi kuukautta koittanut keksiä sitä perimmäistä syytä lähtööni - poislukien tietenkin esimerkkivastaukset "uuden kulttuurin oppiminen jne BLAH" - löytämättä varsinaista syytä. olen epäillyt, että haluanko mä edes lähteä.
elämä suomessa on tällä hetkellä mukavaa, ja mua suorastaan pelottaa taas, jälleen kerran, lähteä aloittamaan mitään uutta siellä lätäkön toisella puolella.

toisaalta, tuntuu, että mulla olisi jokin velvollisuus lähteä. päätin jo ties kuinka kauan sitten lähdöstäni, isosiskoni ja äitini jalanjäljissä, ja tiedän, että perheeni, sukuni, oikeastaan kaikki pitäisivät minua heikkona, jos nyt jänistäisin.

huokaus.

kyllä musta aika suuri osa kuitenkin haluaa lähteä. mä todella tarvitsen tietyistä asioista lomaa, olen ollut esim. partion takia jo ties kuinka monen loppuunpalamisen partaalla syksystä lähtien, etten edes jaksa laskea. bassonsoittokaan ei ole enää maistunut niin mukavalta kuin ennen, enkä tiedä miksi. ehkä se, että soittelisin vähän eri ympyröissä amerikassa voisi olla ratkaisu tähän, mene ja tiedä.

äh, en jaksa lässyttää tuosta aiheesta enää lisää. merkintöjä tuota reissua koskien tulee vielä monta, monta ja monta kuitenkin.

nyt, mä lähden helsinkiin ostamaan lipun fm2000:n keikalle. tosin ensin pitää pistää kesätyöhakemuksia menemähän. pitää saada rahhahhahhaa.